90 vuotta sitten vuonna 1928 Aarne Suominen alkoi toteuttaa unelmaansa – unelmaa, jota jälkipolvet edelleen toteuttavat.
Kuvassa: Turun torilla vihanneksia myymässä.
1928
Vuonna 1928 Suomeen perustettiin tuhatkunta puutarha-alan yritystä, joista vain kourallinen jatkaa yhä toimintaansa. Näistä ainoastaan muutama on nykyään, sekä entisellä paikallaan, että alkuperäisen omistajasuvun hallussa, näistä yksi on Lepolan Puutarha Oy, jonka Kauppapuutarhuri Aarne Suominen perusti 08.03.1928 Maarian kuntaan Karkkusojan maista omistamilleen Lepolan maille.
Kuvassa: Lepolan Puutarha vuonna 1930.
Aarne Jalmari Suominen (1896-1953) kävi Långsjön Puutarhakoulua vuosina 1916-18 ja valmistuttuaan sieltä hän meni Harjattulan kartanon puutarhuriksi, josta siirtyi Metsämäkeen ulkopuutarhuriksi. Perustettuaan oman puutarhan hän alkoi hoitaa sitä viljellen aluksi pääasiassa juurikasveja ja vihanneksia sekä kurkkua ja tomaattia lavaviljelmillä. Hän voittikin valkoisella lavakurkullaan toisen sijan Viipurin näyttelyssä vuonna 1932. Aarne Suominen oli lisäksi erittäin kiinnostunut ja innostunut omenan ja marjojen kasvattamisesta. Lepolassa on vielä tänä päivänäkin jäljellä kappale hänen istuttamaansa upeata omenatarhaa.
Ensimmäiset kasvihuoneet rakennettiin Lepolan Puutarhaan jo vuonna 1938. Kurkku- ja tomaattihuoneet olivat kapeita ja korkeita, kooltaan 5 x 32 m.
Kuvassa: lavatarhoja.
1940
Seuraavat 3 kasvihuonetta nousivat vuonna 1943. Kanaaliviljelyn rinnalla Lepolassa toimi 1940-luvulla voimakas lavatarhaviljely. Vuosikymmenen lopussa lavaikkunoita, joiden koko oli 1,20 m x 1,60 m, oli peräti noin kolmesataa kappaletta muodostaen noin 600 neliömetrin alan lavatarhaa. Tämä oli siihen aikaan erittäin iso määrä. Osa lavoista oli ns. lämpölavoja, jotka saivat lämpönsä paitsi ylhäältäpäin auringosta myös lavan alle asetetusta lämpenemään saatetusta lantakerroksesta. Lämmitettävät lavat puolestaan saivat lämpönsä kasvihuoneista johdetuista lämminvesiputkista. Lavatarhoissa viljeltiin pääasiassa kurkkua, mutta myös kukkia; orvokkia ja pikkubegoniaa.
Lavatarhaviljely loppui 1940-1950 lukujen vaihteessa ja lavaikkunoista muodostettiin kasteja. Kastit ovat harjakattoisia kasvihuoneita, joiden lasilape on kokoonpantu lavatarhaikkunoista ja seinät tervatusta puusta.
Kuvassa: lava- ja kastiviljelyä.
Vihannesvalikoima oli jo 1940- luvulla laaja: kurkun ja tomaatin lisäksi viljeltiin perunaa, purjoa, tilliä, selleriä sekä mausteyrttejä. Kanaalihuoneissa kasvatettiin myös kukkia mm. neilikkaa, leukoijaa, begoniaa, syklaamia, freesiaa ja krysanteemia. Ensimmäiset tulppaanit hyödettiin Aarnen ja Kaukon toimesta 40-luvun lopulla.
Kasvihuoneiden lisäksi avomaan viljely oli edelleen huomattavaa. Esimerkiksi vuoden 1949 tuotantoluvuiksi arvioitiin: selleriä 1000kg, purjoa 300kg, kukkakaalia 250 kg, mansikkaa 600 kg vadelmia 200 kg sekä omenia 200 kg. Jo noihin aikoihin Lepolassa oli automaattiset kastelulaitteet.
Kuvassa: avomaan viljelyn satoa.
Tuotetut vihannekset ja kukat vietiin myyntiin Turun torille. Torimyynnin lisäksi alkoi 40-luvun lopulla tukkumyynti. Toimitukset kukkakauppoihin lähetettiin Paattisten linja-autolla pari kertaa viikossa Turkuun, jossa kauppiaat olivat asemalla lähetyksiä vastaanottamassa. Tuotteiden myynti rajoittui tuolloin vielä Turkuun.
Kuvassa: vihanneksia myymässä Turun torilla.
Kaukon ja Onervan aika
Kauko Jalmari Suominen (1922-2000) aikoi valmistuttuaan ylioppilaaksi vuonna 1942 opiskella aivan muuhun ammattiin, hammaslääkäriksi, mutta puutarha-ala vei voiton. Hän oli tehnyt puutarhassa töitä ihan pikkupojasta lähtien ja ammatti siirtyi isältä pojalle ikään kuin verenperintönä.
Kerran Turussa käydessään Kauko Suominen käveli pitkin Yliopistonkatua ja vastaan tuli Onerva Lemmitty Henriksson. Se taisi olla rakkautta ensi silmäyksellä ja pari vihittiin avioliittoon kaksi vuotta myöhemmin vuonna 1946.
Vuonna 1948 perheeseen syntyi Jarmo ja vuonna 1953 toinen poika Jyrki. (Liisa 1944).
Kuvassa: Kauko, Onerva ja Jarmo Suominen.
1950 sekaviljelyn aika
Kauko Suomisen Lepaan puutarhaopistossa hoiti Lepolassa puutarhurin tehtäviä Reino Suvitie. Kauko toi Lepaalta puutarhan ohjelmaan leikkovihreitä sekä leikkokukkia mm. freesia, leikkoperennat, hienohelma, unelma, saniainen. Lepolassa alkoi silloin tietynlainen sekaviljely. Kukkavalikoima oli tuolloin erittäin laaja käsittäen leikkokukkien lisäksi myös ruukkukukkia. Tuotevalikoimaan kuului samalla voimakas kurkun viljely ja erittäin merkittävä varhaiskaalituotanto. Uusia tomaattihuoneita rakennettiin 1950 luvun alussa. Työtä helpottamaan hankittiin vähitellen myös koneita.
Kuvassa: multakuorman tekoa.
1960 vihanneksista kukkiin, neilikan valtakausi
Lepolassa elettiin 1960 – luvun alkupuolella sekaviljelyn aikaa. Tämä aiheutti kuitenkin sen että piti alkaa suorittaa valintoja. Lepolassa alkoi 1960 -luvulla uusi aika, siirtäen eletyn viljelyjakson ajanjakson historiaan. Ylipuutarhurina toimi Erkki Suominen. Hän muistelee, että tullessaan taloon -58, viljeltiin Lepolassa lähinnä vihanneksia. Hän muistelee, kuinka puutarhalta puuttui automatiikka täysin; muun muassa lannoitteet kylvettiin käsin ja lämmittämisessä käytettiin koksia.
Vähitellen alettiin panostaa entistä enemmän vihannesten viljelyn sijasta kukkiin. Lopulta siirryttiin pelkästään leikkokukkien viljelyyn. Kukkavalikoima oli suuri ja monipuolinen; kasvatettiin ruiskukkaa, ikiviuhkoja, avomaan leikkoperennoita, freesiaa, iiristä, krysanteemia, neilikkaa…
Kuvassa: kukkavalikoima alkoi kasvaa 1960 –luvulla.
Neilikka on tullut Suomeen aikoinaan Åvikin kartanon kautta. Lepolassa neilikan viljely aloitettiin1952 ja siitä muodostui pian Lepolan päätuote. Neilikan ”valtakautta” elettiin 60-luvulla, jolloin koko viljelypinta-alasta oli sen osuus 80%. Neilikka oli vuosikymmenet Lepolan tunnetuin tuote.
Kuvassa: ilmakuva Lepolan Puutarhasta 1960-luvulta.
Jarmon ja Jyrkin aika
Jarmo ja Jyrki Suominen olivat kumpikin kasvaneet kiinni Lepolaan ja ammatinvalinta olikin heille itsestään selvä; ryhtyä jatkamaan ja entisestään kehittämään isoisänsä ja isänsä elämäntyötä. Valinta oli täysin veljesten oma, sillä Kauko Suominen oli pikemminkin sanonut pojilleen että leivän saa varmasti helpommallakin. Hän oli jättänyt pojilleen vetovastuun 60- vuotiaana, mutta vaikutti edelleen puutarhan toiminnassa aina 1990-luvun alkuun saakka. Jarmon päätehtäväksi tuli johtaa tuotanto- ja Jyrkin myyntipuolta.
Kuvassa: Kauko, Jyrki ja Jarmo Suominen.
1970-1980 Lepola uudistuu ja laajenee
Vuoden -74 energiakriisi jakoi puutarhatuotannossa yrittäjät luopujiin ja jatkajiin. Uutta viljelyalaa etsittiin 1970-luvun alussa eri kohteista, sillä Lepolan kaikki maakapasiteetti oli käytetty. Lisämaata päätettiin hankkia vuokraamalla Vainion Puutarhalta kauppias Ilmari Vainiolta vuosina 1972-1987 ja myös kaupungilta vuokrattiin maata 1980-luvun alussa.
Alstromerian eri lajikkeet nousivat nopealla tahdilla 70-luvun suosikkikukiksi. Krysanteemia ja ruiskukkaa kasvatettiin runsaasti 80-luvulla.
Kuvassa: ilmakuva Lepolan Puutarhasta 1970 -luvulta.
Jarmon ottaessa vetovastuu puutarhan viljelyalaa oli 6000m2. Viljelyn kasvulle oli tarvetta; Lepolan ensimmäiset alumiinikasvihuoneet rakennettiin vuonna 1973. Ensimmäinen iso 3000m2 muovihuone valmistui -83. Uusia kasvihuoneita kohosi ja viimeiset isot lasihuoneet valmistuivat vuosina 1990-91. Viljelyala kasvoi kymmenessä vuodessa kolminkertaiseksi. Uusi laajennus kohdistettiin kokonaan ruusun tuotantoon. Vuonna 1973 aloitettiin myös ruusujen valotus.
Kuvassa: muovihuoneen rakentamista.
1990
Moni puutarha-alan yritys joutui vaikeuksiin 1990-luvun alussa. Taloudellinen lama pysäytti kasvun, jolloin Lepolassakin koettiin vaikeita aikoja. Tästä selvittiin ja kannattavuutta pyrittiin määrätietoisesti kohottamaan mm. voimakkaalla työn rationalisoinnilla.
Kuvassa: ilmakuva Lepolan Puutarhasta 1990 –luvulta.
Tammikuun 1. päivänä 1995 Suomi liittyi Euroopan Unioniin. Yhdessä yössä puutarha-ala mullistui. Suomesta tuli osa EU:n yhtenäistä markkina-aluetta ja samaan aikaan alalle astui arvonlisävero. Lepolassa haasteisiin vastattiin muuttamalla kasvivalikoimaa. Kun Lepola oli vielä 1960–70-luvuilla maan johtavia neilikanviljelijöitä, joutui se nyt haikein mielin luopumaan ”nimikkokukastaan”. Pääpaino keskitettiin ruusuihin ja tulppaaneihin, joilla kummallakin oli vahva kotimaisuusaste.
2000
Uuden vuosituhannen alussa Lepolassa syntyi ajatus alkaa viljellä uutuuskukkaa, gerberaa. Se merkitsi huomattavaa muutosta Lepolan Puutarhan toiminnassa, sillä päätös osoittautui onnistuneeksi; gerberasta tuli Lepolan menestyskukka ja tavaramerkki.
Suomiset uskoivat silloin ja uskovat tänä päivänä yritykseensä, rankkaan työhön ja siihen, että sitkeys ja ahkeruus palkitaan. Heidän kokemuksensa mukaan kuluttaja haluaa ostaa laadukasta kotimaista kukkaa ja sitä Lepola tuottaa. Turun Tuontikukka Ky joka aikoinaan perustettiin täydentämään omaa leikkokukkavalikoimaa, ostaa muiden puutarhojen viljelemiä tuotteita sekä tuo maahan kukkia ympäri maailmaa. Vuonna 2002 perustettiin myös Savon Tuontikukka Oy.
Varsinais-Suomen Yrittäjät myönsi Lepolan Puutarha Oy:lle ja Tuontikukka Ky:lle Turun vuoden Yrittäjä-palkinnon vuonna 2001.
Kuvassa: Jyrki ja Jarmo Suominen.
Tomin ja Juhon aika
Neljäs polvi tuli Lepolaan yhtä innokkaasti kuin olivat isänsä aikoinaan tehneet. Jarmo ja Jyrki Suomisen pojat Juho ja Tomi ovat nuoresta pojasta asti tehneet kesätöitä puutarhassa ja kasvaneet tällä tavalla omalta osaltaan kiinni perheyritykseen. Vuonna 2005 Lepolan Puutarhan omistussuhteet muuttuivat ja serkukset ottivat yrityksen vetovastuun. Tomi Suominen toimitusjohtajana ja Juho Suominen tuotantopäällikkönä.
Kuvassa: Jyrki, Tomi, Juho ja Jarmo Suominen.
Kukkien tuotanto modernisoitui vauhdilla. Lepolassa valmistuikin 80-vuotiaan historian suurin rakennusprojekti vuonna 2007, kun lähes 7000m2 uusi, automatisoitu kasvihuone ns. blokkihuone valmistui.
Kuvassa: blokkihuoneen suunnittelua.
Lepolan pääkukat olivat tuolloin tulppaani ja gerbera. Lepolassa kasvatettiin 2008 vuonna noin 9 miljoonaa tulppaania, mikä on noin 15% kotimaisen tulppaanin tuotannosta. Nuoret yrittäjät painottivat tuotetehokkuuden lisäämiseen sekä sisäisen logistiikan ja isojen sarjojen merkitys kasvoi. Gerberoita kasvatettiin tuolloin noin 3 miljoonaa vuodessa samoin orvokkeja, ryhmäkasvien ja amppeleiden osuus kukkatuotannossa lisääntyi.
Vuonna 2005 perustettiin Lepolan Kukkatukku Oy, jonka toimipiste sijaitsi Ulvilassa ja myös noutotukku laajeni, kun uusi vihermyymälä avattiin syksyllä -07.
Liikevaihto uusien yrittäjien aikana kasvoi nousujohteisesti mm. keskusliike- ja tavaratalokaupan laajentumisen myötä. Myös tuotantomäärien huima kasvu oli kasvattanut liikevaihtoa uudella vuosituhannella merkittävästi.
Tunnustuksena menestyksekkäästä leikkogerberan tuotannosta Kotimaiset Kasvikset ry myönsi Lepolan Puutarhalle laatutuottajapalkinnon vuonna 2004.
Tulppaanin tuotannon ja kysynnän koko ajan kasvaessa lopetettiin ruusun viljely syksyllä 2008, jotta saatiin sekin kasvupinta-ala tulppaanille.
2010
Kuluvalla vuosikymmenellä tulppaania on viljelty Lepolassa jo kahdeksan eri vuosikymmenen ajan ja jatkuvasti suuremmissa määrin. Tulppaania alettiin viljellä myönnetyillä lisenssillä sodan jälkeen vuonna 1947 ja se on pysynyt valikoimassa ja jatkanut kasvuaan tähän päivään. Gerberan viljelykin väheni viime vuosina tulppaanin tieltä ja lopetettiin kokonaan vuonna 2014, jolloin samalla kasvihuoneissa kasvoi sesonkituotteisiin keskittyminen. Kesäkukat ovat lisääntyneet vuosi vuodelta ja samoin myös syötävien yrttien ja kasvien taimet ovat tulleet mukaan viljelyyn.
Sesonkituotteiden lisääntyessä ja lähituotannon merkityksen kasvaessa päätettiin lopettaa kukkien tuonti ulkomailta ja tukkujen toiminta lakkautettiin keväällä 2017. Tämä mahdollisti keskittymisen kotimaisuuteen ja jo mainittuun lähituotantoon.
Onerva Suomisen kertoma tositarina siitä, kun he Kaukon kanssa viljelivät 20000 kappaletta tulppaania koko talvena ja silloin määrä oli valtava ja he miettivät, että miten he saavat kukat ikinä myytyä. Nykyisin vuonna 2018 tulppaaneja saattaa lähteä puutarhalta 800 000 kappaletta päivässä ja tämä, jos jokin, kuvastaa tulppaanin tuotantomäärän kasvua vuosikymmenten aikana.
Kuvassa: Lepolan Puutarha 2010 –luvulla
.
