Lepolan Puutarhan historia

Ensimmäinen vuosikymmen

Kauppapuutarhuri Aarne Suominen perusti Lepolan Puutarhan 8.3.1928 omistamilleen maille Maarian kuntaan. Ennen oman puutarhansa perustamista hän oli käynyt Långsjön Puutarhakoulua vuosina 1916–1918 ja työskennellyt Harjattulan kartanon puutarhurina sekä ulkopuutarhurina Metsämäessä.



Aluksi Aarne viljeli puutarhassaan pääasiassa laadukkaita juurikasveja ja vihanneksia. Valkoisella lavakurkullaan hän voittikin toisen sijan Viipurin näyttelyssä vuonna 1932. Vihannesten ohella puutarhayrittäjää kiinnostivat omenien ja marjojen kasvattaminen. Lepolassa kasvaa tänäkin päivänä kappale Aarnen istuttamaa upeaa omenatarhaa.

Ensimmäiset kasvihuoneet rakennettiin Lepolan Puutarhaan vuonna 1938. Kurkku- ja tomaattihuoneet olivat tuohon aikaan kapeita ja korkeita, kooltaan 5 x 32 metriä.

1940-luku - Turun torille ja tukkuun

Seuraavat kolme kasvihuonetta nousivat Lepolan Puutarhaan vuonna 1943. Kanaaliviljelyn rinnalla lavatarhaviljely oli puutarhassa suuressa osassa koko 40-luvun ajan. Vuosikymmenen lopussa lavaikkunoita (1,20 x 1,60 m) oli peräti 300 kappaletta, joista muotoutui noin 600 neliömetrin lavatarha. Tämä oli omana aikanaan erittäin suuri kokonaisuus.

Puutarhassa oli käytössä myös niin kutsuttuja lämpölavoja, jotka saivat lämpönsä paitsi auringosta myös lavan alle asetetusta, lämpenemään saatetusta lantakerroksesta. Lämmitettävät lavat taas saivat lämpönsä kasvihuoneista johdetuista lämminvesiputkista. Lavatarhoissa viljeltiin pääasiassa kurkkua, mutta myös kukkia, kuten orvokkeja ja pikkubegoniaa.

Lavatarhaviljely loppui Lepolan Puutarhassa vuosikymmenen vaihtuessa ja lavaikkunoista muodostettiin kasteja. Kastit ovat harjakattoisia kasvihuoneita, joiden lasilape on kokoonpantu lavatarhaikkunoista ja seinät tervatusta puusta.

Puutarhan valikoima oli jo 40-luvulla varsin laaja. Kurkun ja tomaatin lisäksi viljeltiin perunaa, purjoa, tilliä selleriä ja mausteyrttejä. Kanaalihuoneissa kasvatettiin myös kukkia, muun muassa neilikkaa, leukoijaa, begoniaa, syklaamia, freesiaa ja krysanteemia. Ensimmäiset tulppaanit hyödettiin 40-luvun lopulla.

Kasvihuoneiden ohella avomaan viljely oli huomattavaa. Esimerkiksi vuoden 1949 tuotantoluvuiksi arvioitiin: selleriä 1000 kg, purjoa 300 kg, kukkakaalia 250 kg, mansikkaa 600 kg, vadelmia 200 kg ja omenoita 200 kg. Onneksi aikaansa seuraavassa puutarhassa käytettiin automaattisia kastelulaitteita!



Tuotetut vihannekset ja kukat vietiin myyntiin Turun torille, jonka lisäksi 40-luvun lopulla aloitettiin tukkumyynti. Toimitukset kukkakauppoihin lähetettiin Paattisten linja-autolla pari kertaa viikossa Turkuun, jossa kauppiaat olivat asemalla lähetyksiä vastaanottamassa. Tuotteiden myynti rajoittui tuolloin vielä Turkuun.

Kaukon ja Onervan aika

Kun Kauko Jalmari Suominen (1922–2000) valmistui ylioppilaaksi vuonna 1942, hän suunnitteli hammaslääkärin opintoja. Puutarha-ala vei kuitenkin voiton. Kauko oli tehnyt puutarhassa töitä pikkupojasta lähtien, joten ammatti siirtyi isältä pojalle ikään kuin verenperintönä. Aarnen aloittaman työn tulevaisuus oli näin turvattu.



Kerran Turussa käydessään Kauko käveli pitkin Yliopistonkatua, jolloin vastaan tuli Onerva Lemmitty Henriksson. Rakkaus taisi syttyä ensi silmäyksellä, sillä pari vihittiin avioliittoon vuonna 1946, kaksi vuotta kohtaamisen jälkeen. Perheeseen syntyi kolme lasta: Liisa vuonna 1944, Jarmo vuonna 1948 ja Jyrki vuonna 1953.

1950-luku - sekaviljelyn aika

Kauko Suomisen opiskellessa Lepaan puutarhaopistossa, hoiti Lepolassa puutarhurin tehtäviä Reino Suvitie. Kun Kauko palasi Lepaalta, hän toi puutarhan valikoimaan leikkovihreitä ja leikkokukkia, kuten freesiaa, leikkoperennoja, hienohelmoja, unelmia ja saniaisia. Tämä aloitti Lepolassa sekaviljelyn aikakauden.



Kukkavalikoima oli 50-luvulla erittäin laaja: leikkokukkien lisäksi viljeltiin ruukkukukkia. Lisäksi puutarhalla kasvoi paljon kurkkua ja varhaiskaalin tuotanto oli erittäin merkittävässä osassa. Vuosikymmenen alussa rakennettiin myös uusia tomaattihuoneita ja työtä helpottamaan hankittiin koneita.

1960-luku - vihanneksista kukkiin ja neilikan valtakausi

Vuosikymmenen alkupuolella Lepolassa elettiin edelleen sekaviljelyn aikaa. Ylipuutarhurina tuolloin toiminut Erkki Suominen muisteli, että tullessaan taloon puutarhassa viljeltiin lähinnä vihanneksia. Puutarhalta puuttui myös automatiikka täysin: esimerkiksi lannoitteet kylvettiin käsin ja lämmittämisessä käytettiin koksia.



Vähitellen Lepolan Puutarhalla alettiin panostaan entistä enemmän kukkiin vihannesten sijaan. Lopulta siirryttiin pelkästään leikkokukkien viljelyyn. Kukkavalikoima oli 60-luvulla suuri ja monipuolinen, sillä mukaan mahtui muun muassa ruiskukkaa, ikiviuhkoja, avomaan leikkoperennoita, freesiaa, iiristä, krysanteemia ja neilikkaa.

Åvikin kartanon kautta Suomeen aikoinaan tulleesta neilikasta tulikin pian Lepolan Puutarhan päätuote, josta yrityksemme tunnettiin vuosikymmeniä. Neilikan valtakaudella sen osuus puutarhamme viljelypinta-alasta oli peräti 80 %.

Jarmon ja Jyrkin aika

Lepolan Puutarhan toimintaan kiinni kasvaneille Jarmo ja Jyrki Suomiselle isän ja isoisän elämäntyön jatkaminen oli itsestäänselvyys. Veljekset tekivät valintansa täysin itse, sillä Kauko oli sanonut pojilleen, että leipää saa helpomminkin. Jarmon päätehtäväksi tuli johtaa tuotantoa ja Jyrki ryhtyi vastaamaan myynnistä. Kauko antoi vetovastuun seuraavalle polvelle 60 vuotta täytettyään, mutta vaikutti puutarhan toiminnassa aina 1990-luvun alkuun saakka.

1970-luku ja 1980-luku - Lepola uudistuu ja laajenee

Vuoden 1974 energiakriisi jakoi puutarhatuotannon yrittäjät luopujiin ja jatkajiin. Lepolassa päätettiin jatkaa ja etsiä uutta viljelymaata, sillä oma maakapasiteetti oli käytetty. Lisämaata hankittiin vuokraamalla maata Vainion Puutarhalta 1972–1987 ja kaupungilta 1980-luvun alussa. Alstromerian eri lajikkeet nousivat nopealla tahdilla 70-luvun suosikkikukiksi. Krysanteemia ja ruiskukkaa taas kasvatettiin runsaasti 80-luvulla.



Jarmon ottaessa vetovastuun puutarhan viljelyala oli 6000 m2 ja uudelle tilalle oli tarvetta. Ensimmäiset alumiinikasvihuoneet rakennettiin vuonna 1973 ja iso 3000 m2 muovihuone valmistui 1983. Uusia kasvihuoneita kohosi vuosikymmenten aikana säännöllisesti ja viimeiset isot lasihuoneet nousivat 1991. Viljelyala kasvoi kymmenessä vuodessa kolminkertaiseksi. Uusi laajennus kohdistettiin kokonaan ruusun tuotantoon ja niiden valotus aloitettiin vuonna 1973.

1990-luku - vaikeuksien kautta voittoon

Moni puutarha-alan yritys joutui vaikeuksiin 1990-luvun taloudellisen laman myötä ja Lepolassakin koettiin vaikeita aikoja. Haasteista kuitenkin selvittiin ja kannattavuutta parannettiin määrätietoisesti esimerkiksi voimakkaalla työn rationalisoinnilla.



Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995, mullistui puutarha-ala yhdessä yössä. Suomesta tuli osa EU:n yhtenäistä markkina-aluetta ja alalle astui arvonlisävero. Lepolassa muutoksiin vastattiin kasvivalikoimaa muuttamalla. Kun Lepola oli vielä 1960–70-luvuilla maan johtavia neilikanviljelijöitä, jouduttiin nyt haikein mielin luopumaan ”nimikkokukasta”. Pääpaino keskitettiin ruusuihin ja tulppaaneihin, joilla kummallakin oli vahva kotimaisuusaste.

2000-luku - uuden vuosituhannen uutuuksia

Vuosituhannen alussa Lepolassa syntyi ajatus uutuuskukka gerberan viljelystä. Kokeilu osoittautui onnistuneeksi ja gerberasta tuli puutarhan uusi menestyskukka ja tavaramerkki. Vuonna 2002 perustettiin Savon Tuontikukka Oy Turun Tuontikukka Oy:n rinnalle. Yritykset täydensivät puutarhan omaa leikkokukkavalikoimaa, ostivat muiden puutarhojen viljelemiä tuotteita ja toivat maahan kukkia ympäri maailman.



Suomiset ovat aina uskoneet yritykseensä, rehelliseen työhön ja siihen, että sitkeys ja ahkeruus palkitaan. Heidän kokemuksensa mukaan kuluttaja haluaa ostaa laadukasta kotimaista kukkaa, jota Lepola tuottaa. Varsinais-Suomen Yrittäjät myönsikin Lepolan Puutarha Oy:lle ja Tuontikukka Ky:lle Turun vuoden Yrittäjä-palkinnon vuonna 2001.

Tomin ja Juhon aika

Neljäs sukupolvi aloitti Lepolassa yhtä innokkaasti kuin heidän isänsä aikoinaan. Jarmo ja Jyrki Suomisen pojat Juho ja Tomi olivat tehneet nuoresta pojasta asti kesätöitä puutarhassa ja kasvaneet kiinni perheyritykseen. Vuonna 2005 Lepolan Puutarhan omistussuhteet muuttuivat ja serkukset ottivat vetovastuun: Tomi Suominen toimitusjohtajana ja Juho Suominen tuotantopäällikkönä.



Kukkien tuotanto ryhdyttiin modernisoimaan vauhdilla. Lepolan historia suurin rakennusprojekti valmistui vuonna 2007, kun uusi, lähes 7000 m2, automatisoitu kasvihuone (ns. blokkihuone) valmistui. Pääkukkia olivat tuolloin tulppaani ja gerbera. Vuonna 2008 Lepolassa kasvatettiin noin 9 miljoonaa tulppaania, joka on noin 15 % kotimaisen tulppaanin tuotannosta.

Nuoret yrittäjät painottivat tuotetehokkuuden lisäämistä ja sisäistä logistiikkaa, jolloin isojen sarjojen merkitys kasvoi. Gerberoita kasvatettiin tuolloin noin kolme miljoonaa vuodessa, ja samoihin lukuihin päästiin orvokkienkin kanssa. Myös ryhmäkasvien ja amppeleiden osuus kukkatuotannossa lisääntyi.

Vuonna 2005 perustettiin Lepolan Kukkatukku Oy, jonka toimipiste sijaitsi Ulvilassa. Myös noutotukku laajeni, kun uusi vihermyymälä avattiin syksyllä 2007. Samalla liikevaihto kasvoi muun muassa keskusliike- ja tavaratalokaupan myötä. Huimasti kasvaneet tuotantomäärätkin olivat merkittävässä osassa uuden vuosituhannen kasvussa.

Tunnustuksena menestyksekkäästä leikkogerberan tuotannosta Kotimaiset Kasvikset ry myönsi Lepolan Puutarhalle laatutuottajapalkinnon vuonna 2004. Ruusun viljely lopetettiin vuonna 2008, jotta kasvupinta-ala saatiin yhä kysytymmäksi tulleelle tulppaanille.

2010-luvusta tähän päivään

Viimeisimpien vuosien ja vuosikymmenten aikana tulppaania on viljelty Lepolassa jatkuvasti enemmän. Gerberan viljely väheni tulppaanin tieltä ja loppui kokonaan vuonna 2014, jolloin kasvihuoneissa keskityttiin sesonkituotteisiin. Kesäkukkien viljelymäärä on lisääntynyt vuosi vuodelta ja syötävät yrtit ja kasvien taimet ovat tulleet takaisin valikoimaan.

Sesonkituotteiden lisääntyessä ja lähituotannon merkityksen kasvaessa tukkutoiminta ja kukkien tuonti ulkomailta lopetettiin vuonna 2017. Tämä mahdollisti täysin kotimaisuuteen keskittymisen.

Onerva Suomisen kertoma tositarina menneiltä vuosilta kuvastaa hyvin kasvuun tähtäävää tulevaisuuttamme. He olivat Kaukon kanssa viljelleet talvella 20 000 tulppaania ja miettineet, miten ikinä saavat myytyä niin valtavat määrä kukkia. Tänä päivänä tulppaaneja saattaa lähteä puutarhalta jopa 800 000 kappaletta päivässä!